Data ja tekoäly pelastavat sote-palvelut
Julkisia palveluita on pyritty tehostamaan 2000-luvulla monin yritysmaailmastakin tutuin keinoin. Digitalisaatiota pidetään yhtenä keskeisimpänä keinona tuottaa säästöjä julkisissa sote-palveluissa, joissa kamppaillaan rahoitusleikkausten, henkilöstön saatavuuden ja vanhenevan väestön kasvavan palvelutarpeen ristivedossa. Tiedon ja toimintojen verkkoon siirtämisen lisäksi datan hyödyntämiseen liittyy suuria toiveita. Digitaaliseen dataan perustuvalla analytiikalla tavoitellaan tehokkuutta.6 Sen avulla toivotaan löytyvän keinoja hallinnollisen työkuorman ja kivijalkapalveluiden tarpeen vähentämiseksi sekä erilaisten hoitotoimenpiteiden nopeuttamiseksi. Datan ja tekoälyn toivotaan osaltaan pelastavan sote-palvelut.
Suomessa tarjottavat digitaaliset julkiset palvelut ovat EU-maiden vertailussa kärkitasoa. EU-komissio on kuitenkin suosittanut Suomea panostamaan erityisesti terveydenhuollon palveluiden digitalisointiin. Hyvinvointialueiden aloittamisen jälkeen terveyspalveluita onkin digitalisoitu vauhdilla, ja alueiden strategioiden mukaan tämä on kuitenkin vasta alkua: digikehittäminen tulee vain kiihtymään tulevaisuudessa.
Tekoälyn soveltaminen sote-alalla on kuitenkin vielä alkutekijöissään. Yksi syy on tekoälyyn liittyvä ja alati kehittyvä sääntely, joka tällä hetkellä vaikuttaa tekoälypohjaisen teknologian soveltamiseen esimerkiksi yksilötason käytössä ja automaattisessa päätöksenteossa. Lain näkökulmasta keskeisiä ongelmia ovat tekoälymallien läpinäkymättömyys ja tietoturvallisen käytön varmistaminen.7 Sääntelyä ollaan kuitenkin uudistamassa, ja mahdollisia toimintamalleja kehitetään hyvinvointialueilla jatkuvasti. Ongelmallisia ovat myös datapohjaiselle tekoälylle perustuvien järjestelmien rajoitukset ja niiden toiminnan luotettavuuden varmistaminen. Järjestelmät voivat esimerkiksi olla herkkiä datan laadulle tai eroille opetusdatan ja aidon käyttötilanteen välillä, jolloin ne voivat mukautua huonosti erilaisiin olosuhteisiin ja asiakkaiden yksilöllisiin tarpeisiin.
Dataistuminen tarkoittaa mahdollisimman monien toimintojen muuntamista dataksi, jota voidaan käsitellä, analysoida ja käyttää päätöksenteossa. Tekoälyn avulla päätöksentekoa ja muita monimutkaisiakin toimintoja voidaan puolestaan automatisoida. Tutkimuksissa puhutaankin julkisten sote-palveluiden dataistumisesta. Jo nyt digitalisaatio ja datan monet käyttötavat muuntavat sote-palveluiden luonnetta: toiminnot siirtyvät verkkoon ja potilaalla tai asiakkaalla on yhä suurempi vastuu palvelun saamisessa. Lisäksi sote-datan toistuvasta käytöstä syntyy datavirtoja uusiin suuntiin: alueiden päätöksentekoon, tutkimukseen, yritysten kehittämis- ja innovaatiotoimintaan ja valtion budjettiin. Päätöksiä voidaan tehdä entistä enemmän data-analytiikkaan perustuen. Dataistuminen muuttaa sote-alalla asiantuntijuuden merkitystä, politiikan tekemisen tapoja ja valtion suhdetta kansalaisiin. Julkinen ja yksityinen sektori kietoutuvat yhteen sote-palveluissa it-alan vaikutusvallan kasvaessa, sillä uusien teknologioiden käyttöönotto vaatii monialaista, usein teknologiayritysten ja konsulttifirmojen tarjoamaa osaamista. Yksilöistä kerättävän datan omistussuhteet ja käyttötarkoitukset ovat merkittäviä kysymyksiä ratkaistaviksi. Julkisten palveluiden hyödyntämä data ja datan keräämisen automatisoituminen tuovat arkeen uudenlaisia valvonnan käytäntöjä. Julkisten sote-palveluiden luonne vaatii kuitenkin myös paljon muuta kuin kattavampaa ja yksityiskohtaisempaa dataa. Sote-palveluiden keskeinen rooli hyvinvoinnin turvaverkkona typistyy huonosti yritysmaailman tehokkuusmittareihin.
