Kaikesta on dataa
Dataa kerätään meistä melkeinpä kaikkialla. Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa lähes kaikista ihmisistä on olemassa jonkinlaista dataa. On helppo ajatella, että tämän seurauksena kaikista ihmisistä ja kaikenlaisista ilmiöistä on käytettävissä olevaa dataa, ja että tuota dataa voitaisiin helposti hyödyntää.5 Tämä ei kuitenkaan ole totta. Tiedonkeruun ja analysoinnin käytännöt on alistettu vallitsevien tiedontarpeiden mukaisiksi, jolloin normista poikkeavat ihmiset kokemuksineen jäävät tämän ulkopuolelle. Kun dataa käytetään päätöksenteon suunnitteluun, nämä ihmiset jäävät päätöksenteon ulkopuolelle, koska he jäävät näkymättömäksi datassa.
Perinteisiä tiedonkeruun ja analysoinnin normeja ja käytäntöjä, kuten binäärisiä sukupuoliluokituksia, on viime vuosikymmeninä haastettu. Esimerkiksi perinteiset väestötiedot eivät useinkaan pysty kuvaamaan moninaisia ja muuttuvia sukupuoli- ja seksuaali-identiteettejä. Sukupuolen ja seksuaalisuuden lisäksi erilaisten elämänalueiden ja -tilanteiden intersektionaalisuus olisi hyvä tunnistaa laajasti. Esimerkiksi datan analysoinnissa huomioitaisiin tällöin se, että useat erilaiset identiteetin osa-alueet muokkaavat yksilöiden kokemuksia. Tällaisia voivat olla esimerkiksi rotu, etnisyys, luokka tai vammaisuus.
Paremmin suunniteltu tiedonkeruu mahdollistaisi esimerkiksi erilaisin tavoin marginalisoitujen ihmisten erityistarpeisiin ja -haasteisiin vastaamisen. Ylipäätään tiedonkeruu mahdollistaa kuitenkin samalla myös tiedon väärinkäytökset, kokonaan vääränlaisen datan tuottamisen sekä virheellisen tulkitsemisen. Siksi eettiset periaatteet ja käytännöt on punnittava erityisen tarkkaan ihmisiä koskevaa tietoa kerättäessä ja käytettäessä. Tiedonkeruun hyödyllisyyden ja merkityksellisyyden varmistamiseksi tarkastelun kohteena olevien ihmisten ja yhteisöjen on oltava vahvasti osallisina datan keräämisen ja käytön suunnittelussa.
Kriittisessä datatutkimuksessa, esimerkiksi feministisessä datatutkimuksessa ja queer-datatutkimuksessa, on tuotu esiin tällaisia usein piiloon jääviä kokemuksia. Myös erilaiset data ja design -näkökulmat ovat tuoneet esiin osallisuuteen liittyviä kysymyksiä datan keruun ja käytön suhteen. Kriittinen datatutkimus voi paljastaa olemassa olevien datasysteemien vääristymiä ja johtaa tasa-arvoisempiin datakäytäntöihin. Uusia metodologisia menetelmiä kehitetään jatkuvasti, jotta kaikenlaiset ihmiset moninaisine elämäntilanteineen tulisivat paremmin huomioiduksi tiedonkeruun käytännöissä. Tämä pakottaa miettimään uudelleen datan keräämisen, analysoinnin ja käyttämisen tapoja yhteiskunnassa ja pohtimaan, miten luoda osallistavampia ja oikeudenmukaisempia datakäytäntöjä.
