Minua koskeva data on minun

Meistä kerätään päivittäin paljon dataa, esimerkiksi kun käytämme puhelinta, tietokonetta tai julkisia palveluita. Toisinaan datan keräämisestä ja käytöstä paljastuu yllättäviä asioita, jolloin kuulee usein sanottavan: ”Ei minun datallani saa tehdä noin, se on minun dataani!” Onko ihmisellä todella omistusoikeus hänestä kerättyyn dataan tai oikeus määrätä sen käytöstä?

Monenlainen yksilöstä kerättävä data voi olla lainsäädännön näkökulmasta henkilötietoja. Henkilötietoja ovat kaikki sellaiset tiedot, joiden perusteella yksilö voidaan tunnistaa, joko suoraan tai yhdistelemällä muihin tietoihin. Euroopan unionissa henkilötietojen suoja on perusoikeus, jonka tarkoituksena on suojata ihmistä henkilötietojen takana ja samalla turvata yhteiskunnan kannalta tärkeät henkilötietojen käyttötavat tiettyjen suojatoimien avulla.

Eurooppalainen tietosuoja-asetus (GDPR) määrittelee, minkälaisia oikeuksia EU:n kansalaisilla on päättää omien tietojensa käytöstä. Asetus antaa monia vaihtoehtoja tiedon käsittelylle. Se voi perustua esimerkiksi lakiin: lain mukaan julkiset toimijat voivat kerätä kansalaisista tietoa ja käyttää niitä yhteiskunnan palveluiden ylläpitoon ja kehittämiseen. Tällöin yksilöiden mahdollisuudet määritellä tietojen käyttöä ovat erilaiset kuin silloin, jos datan keruu ja käyttö perustuvat yksilön suostumukseen.¹⁰

Datan omistajuus ja sen käytöstä määrääminen ovat ongelmallisia sen kannalta, että usein data, joka yhdistyy yksilöön, voi kertoa samalla muista ihmisistä.¹¹ Sormenjälki ja henkilötunnus ovat hyvin yksilöllisiä tunnisteita, mutta monet muut yksilölliseksi koetut tiedot voivat yhdistyä myös muihin henkilöihin. Omassa osoitteessa saattaa asua myös muita, geneettiset tiedot periytyvät omilta biologisilta vanhemmilta ja älytelevisio voi olla koko perheen käytössä. Datan jakamisen suhteen kannattaakin miettiä oman yksityisyytensä lisäksi myös läheisten ihmisten yksityisyyttä.¹²