Tekoäly ei voi olla luova

Ei ole tavatonta lukea uutista siitä, että generatiivinen tekoäly on säveltänyt kappaleen tai voittanut taidekilpailun. Tällaiset tapahtumat kirvoittavat usein kommentteja siitä, kuinka tekoäly ei koskaan voi olla luova samalla tavalla kuin ihminen. Tämä myytti on sekä totta että tarua. Tekoälyn luovuus poikkeaa monella tavalla ihmisen luovuudesta ja siitä, miten luovuus yleensä ymmärretään. On totta, että tekoäly voi luoda täysin uusia asioita, joita ei aiemmin ole ollut olemassa. Tekoäly voi esimerkiksi tuottaa uusia ja uniikkeja kuvateoksia, kirjoittaa tarinoita tai vaikkapa luoda uusia molekyylejä ennakoimalla, miten tietyt molekyylirakenteet voisivat toimia halutussa tarkoituksessa.

Luovuus määritellään usein kykynä tuottaa jotain ainutlaatuista ja omaperäistä, joka on tavalla tai toisella arvokasta. Luovuutta voidaan siis lähestyä yksilön tai ryhmän ominaisuutena sekä toisaalta luovana prosessina ja sen lopputuloksena. Ihmisen luovuus pohjautuu tietoisuuteen, tunteisiin, kokemuksiin ja aiemmin opittuihin asioihin sekä mielikuvitukseen. Tekoäly puolestaan luo asioita perustuen suureen määrään opetusdataa, josta se oppii johtamalla erilaisia kaavoja ja malleja.⁶

Merkittävä ero ihmisen ja tekoälyn luovuudessa liittyy luovuuden lähtökohtiin sekä tunteiden ja ympäristön merkitykseen luovassa prosessissa. Ihmisen luovuus on usein lähtöisin sisäisestä inspiraatiosta ja tarpeesta itseilmaisuun. Sen lähtökohdat voivat siis olla tunnesidonnaisia, eikä luovan toiminnan tavoitteen tarvitse olla ennalta määritelty, vaan se voi perustua esimerkiksi epämääräiseen ideaan tai aavistukseen. Ihminen voi myös hyödyntää erilaisia tunteita, tietoisesti tai tiedostamatta, osana luovaa prosessia. Ihmiselle ominainen intuitio, eli vaistomainen kyky jäsentää asioita ilman tietoista tai loogista päättelyprosessia, antaa ihmiselle mahdollisuuden irtautua ennalta määritellyistä säännöistä tai päämääristä sekä tuottaa odottamattomia ja aidosti uniikkeja ideoita. Ihminen kykenee myös ymmärtämään ja subjektiivisesti arvioimaan omaa luovuuttaan, luovan työn lopputuloksia ja siihen liittyviä prosesseja, esimerkiksi kauneuden tai syvällisyyden perusteella, sekä hahmottamaan niiden merkitystä osana laajempaa kontekstia, kuten kulttuuria, ympäristöä, yhteiskuntaa tai historiaa.

Tekoäly puolestaan toimii yhdistäen sääntöjä ja algoritmeja sekä satunnaisuutta, ja samalla se noudattaa ennalta määriteltyjä tavoitteita. Tekoälyn luovuuteen ei siis liity inspiraatiota tai sisäistä motivaatiota, eikä tekoäly kykene intuition kaltaiseen, säännöistä irtautuvaan luovuuteen tai hyödyntämään tunteita osana luovaa prosessia. Tekoäly tuottaa uusia asioita johtamalla ne siihen syötetystä opetusdatasta olemassa olevien toimintamallien mukaisesti, ja luomisprosessi on sidottu ennalta määrätyn ongelman ratkaisemiseen. Tekoälyn luovan prosessin lopputulokset siis rajoittuvat aina niihin mahdollisiin ratkaisuihin, jotka se kykenee opetusdatansa pohjalta tuottamaan. Tekoäly ei myöskään kykene ymmärtämään tai arvioimaan luovaa prosessiaan tai sen lopputulosta muutoin kuin sille annetun tavoitteen parametrien suhteen. Toinen merkittävä ero ihmisen ja tekoälyn luovuudessa liittyy luovaan prosessiin ja sen kulkuun. Ihmisen luova prosessi on usein pitkä, monitahoinen ja iteratiivinen, eli se ei kulje suoraviivaisesti eteenpäin, vaan siinä voidaan palata aikaisempiin ideoihin ja vaiheisiin sekä lähteä ennalta arvaamattomiin suuntiin. Ihmiset tuottavat ideoita vapaasti, yhdistelevät niitä ja kokeilevat niitä käytännössä, esimerkiksi tekemällä mallikappaleita. Ihmisen kyky sitoa luova prosessi osaksi kehollista toimintaa ja yhdistää siihen materiaalien, työkalujen tai instrumenttien kanssa työskentelyä tuo luovuuteen ulottuvuuden, jota tekoäly ei kykene saavuttamaan. Tekoälyn luovuus on puolestaan suoraviivainen, laskentaan perustuva prosessi, jossa iteraatiot rajoittuvat toiminnan muokkaamiseen saadun palautteen perusteella. Ihmisen luovassa prosessissa virheet avaavat mahdollisuuksia odottamattomien ideoiden ja lopputulosten syntymiselle, kun taas tekoäly ei ymmärrä niitä samalla tavoin. Ihmisen luovuudessa prosessilla itsellään on arvo ja merkitys, ja se voi olla myös koko toiminnan tavoite, kun taas tekoäly keskittyy vain prosessin lopputulokseen. Vaikka tekoäly kykeneekin tuottamaan uusia asioita ja olemaan tällä tavoin tarkasteltuna luova, se ei pysty tuottamaan luovuudellaan muutosta muutoin kuin rajatuissa kohteissa, kuten esimerkiksi teollisissa prosesseissa. Ihmisen luova toiminta puolestaan kykenee muokkaamaan maailmaa syvällisellä ja radikaalilla tasolla, kuten luomalla uusia filosofisia ajatusmalleja, taiteellisia liikkeitä tai yhteiskunnallisia muutoksia.