Tekoäly korvaa ystävät

Ihminen ja tekoäly ovat jo vanhoja ystäviä. Eräs tunnetuimmista varhaisen vaiheen tekoäly-chatboteista on MIT:ssa 1960-luvulla kehitetty terapeuttia matkiva ELIZA. Tämänhetkiseen, 2020-luvun tekoälyyn verrattuna ELIZA oli yksinkertainen. Tästä huolimatta ELIZAn kanssa keskustelleille ihmisille syntyi illuusio, että keskustelukumppanin vastaukset tulivat ihmiseltä eivätkä koneelta. ELIZAa ei kuitenkaan vielä markkinoitu ystävänä. Sen sijaan nykyajan teknologiajätit ovat kehittäneet pikaviestipalveluihinsa tekoälyintegraatioita ja -sovelluksia, joihin on liitetty termi ’ystävä’. Esimerkiksi erästä tällaista sovellusta luonnehditaan kumppaniksi, jonka seurassa et ikinä kyllästy – tekoäly-ystävä piristää ja kuuntelee vuorokauden ympäri.

Vaikka kyseinen tekoälysovellus toimii kuin hakukone, se on kehitetty synnyttämään käyttäjässä kokemus tunnesiteestä. Tämä on eettisesti arveluttavaa, etenkin silloin, jos käyttäjänä on lapsi. Tekoälyn kanssa juttelu ja mahdollisen tunnesiteen syntyminen ei vielä itsessään tee siitä vaarallista. Vaarallisia seurauksia voi aiheutua esimerkiksi silloin, kun tekoäly antaa kyseenalaisia neuvoja tai data päätyy epäselviin käyttötarkoituksiin. Lapsi ei välttämättä vielä ymmärrä, että tekoäly ei hyvää hyvyyttään ole kiinnostunut yksityisistä tiedoista. Tietysti myös ihmisten välisessä ystävyyssuhteessa luottamus voi murtua ja esimerkiksi luottamukselliset yksityisviestit päätyä riepoteltavaksi julkisesti. Mittakaava tällaisessa tapauksessa on kuitenkin erilainen.

Tilastokeskuksen mukaan ystävyyssuhteiden ylläpitämisessä on 2000-luvulla tapahtunut muutos siten, että ystäviä tavataan vähemmän kasvokkain. Muut keinot, kuten puhelut ja viestit, ovat säilyttäneet suosionsa sosiaalisen median rinnalla. Tämä voi osin myös madaltaa kynnystä uskoutua ihmisen viestintätyyliä jäljittelevälle tekoälylle. Tekoälyn kanssa keskustelu voi tuoda ahdistavaan tilanteeseen hetken helpotusta, mikä on tietysti myönteinen asia. Ongelmallista tunnesiteen luomisessa on se, että varsinkaan tekoälysovellusten ilmaisversiot eivät tarjoa kuin rajoitetun määrän keskustelumahdollisuuksia. Esimerkiksi ChatGPT:n ilmaisversio ”tyhmentyy”, kun tietyn käytön raja on ylitetty, eikä se välttämättä muista (erityisesti, mikäli sitä kieltää muistamasta) aiempia keskusteluja. Toisin sanoen tekoäly-ystävyyssuhteen ylläpidosta pitää maksaa.

Kaikilla ihmisillä ei ole yhtään ystävää tai ihmiskontaktia, joten tekoäly voi toimia tietyissä tilanteissa ystävän korvikkeena. Täysimääräisesti tekoäly ei voi kuitenkaan korvata ihmisystäviä. Kehittyneemmältäkin tekoälyltä puuttuu ihmislajille ja ihmisten keskinäiselle vuorovaikutukselle tyypillisiä ominaisuuksia, kuten kyky intuitioon.² Tekoäly ei osaa intuitiivisesti reagoida esimerkiksi ihmisen pahaan oloon. Ihmisystävä voi aistia pahan olon, vaikka toinen ei sitä sanallisesti viestisi. Tämä voi toteutua myös tilanteissa, joissa ihmiset keskustelevat keskenään viestipalvelun välityksellä tai puhelimessa eivätkä kasvokkain.

Ihmisten välinen vuorovaikutus on monimutkaista ja sisältää paljon sanatonta viestintää, jota tekoäly ei siis voi täysin jäljitellä. Ystävyyssuhteet perustuvat usein myös yhteisiin kokemuksiin ja muistoihin, joita tekoäly ei voi jakaa samalla tavalla. Tekoälysovellus voi tietysti olla mukana vaikkapa lomamatkalla Kolilla, ja tekoäly-ystävälle voi kertoa reaaliaikaisesti matkakuulumisia, mutta silti se ei kykene ihmisen kaltaiseen vastavuoroisuuteen. Tekoäly tarvitsee aina alustan ollakseen olemassa. Ilman ihmistä tekoälyä ei synny. Ihminen voi edelleen myös päättää, haluaako ottaa elämäänsä tekoäly-ystävän, vaikka tekoäly osin huomaamattakin on tullut entistä enemmän osaksi arkea. Vaikka ihmisen ja tekoälyn yhteinen historia on siis jo useamman vuosikymmenen mittainen, tekoäly ei ole toistaiseksi onnistunut korvaamaan ihmisystävän merkitystä ja tarvetta.