Tekoäly korvaa opettajat koulussa

Opettajan korvaaminen koneella on ikiaikainen haave, jota ovat yrittäneet lukuisat tutkijat vuosikymmenten kuluessa. Psykologi Sidney L. Pressey kehitti tällaisen laitteen jo 1920-luvulla, mutta kuuluisampi on 1950-luvulla kehitetty opetuskone. Sen keksijä, psykologi B. F. Skinner, tutki myös ohjelmoitua oppimista. Hänen haaveenaan oli siirtää kyyhkysillä ja rotilla tekemänsä kokeet ihmisten opettamisen kontekstiin. Skinnerin kehittämän opetuskoneen toimintaperiaatteena oli esittää oppilaille jatkuvasti uusia kysymyksiä, jotka perustuivat oppilaan antamiin vastauksiin. Jos oppilas vastasi väärin, kysymykset helpottuivat – ja päinvastoin. Vaikka Skinnerin kone oli varsin yksinkertainen, pidetään sitä usein lähtökohtana ja esikuvana tietokoneavusteiselle oppimiselle.

Opetuskone ei ole jättänyt meitä tutkijoita rauhaan. Hollantilainen professori Inge Molenaar julkaisi vuonna 2022 periaatekaavion (Six grades of automation – a model for personalized learning with AI), jonka toisessa ääripäässä opettaja kontrolloi opetustilannetta täysin ja toisessa ääripäässä tekoälyä hyödyntävä teknologia vastaa täysin opetuksesta – siis nykyaikaisen opetuskoneen. Korkean automaatiotason oppimistyökaluja on ollut jo pidempään käytössä, ja ne suoriutuvat rajatuista opetustehtävistä hyvin.

Tällaisia työkaluja ovat muun muassa esi- ja perusopetuksen kontekstissa käytettävät Ekapeli-sovellus ja Ville-oppimisjärjestelmä sekä ohjelmoinnin opetuksessa käytettävä Lovelace-oppimisympäristö.

Vuoden 2024 lopulla yhdysvaltalainen teknologiajulkaisu Tech Radar julkaisi uutisen yhdysvaltalaisesta yksityiskoulusta, jossa kokeillaan täyttä opettamisen automaatiota. Koulu tulee tarjoamaan kokeilun ajan päivittäin kaksi tuntia opettajatonta opetusta, jossa tekoäly vastaa opetussuunnitelman mukaisesta ja oppilaskohtaisesti räätälöidystä opetuksesta luonnontieteissä, matematiikassa ja kirjallisuudessa. Vaikka kyseessä on vasta vaatimaton kokeilu, voidaan tätä pitää jälleen uutena yrityksenä korvata opettaja teknologialla.

Tietokoneavusteisen oppimisen alueella on otettu huikeita kehitysaskeleita tällä vuosituhannella. Nykyaikaisen oppimisanalytiikan avulla voidaan arvioida oppilaiden ja oppilasryhmien oppimista sekä tunnistaa itsesäätelyn ja motivaation haasteita ja tukitarpeita. Vaikka opetuskoneesta on haaveiltu jo sata vuotta, digitaalisia tai tekoälypohjaisia oppimisympäristöjä ei ole yleensä suunniteltu korvaamaan täysin opettajaa vaan pikemminkin täydentämään opetusta ja tarjoamaan opettajalle työkaluja oppimisen seurantaan.

Opettajalla on opetusryhmässään paljon erilaisia tehtäviä. Opettaja kohtaa oppilaat yksilöinä ja luo turvallisen oppimisympäristön. Ihmisten välinen vuorovaikutus on rikasta, ja siihen kuuluvat olennaisesti paitsi sanat myös tunteet, fyysinen läsnäolo, eleet ja ilmeet.⁸ Nykyiset tekoälyteknologiat eivät kykene näin vivahteikkaaseen kanssakäymiseen.

Tekoälyllä on merkittävä rooli opettamista ja oppimista tukevien sovellusten ja välineiden teknologiana, mutta se ei voi täysin korvata opettajaa ainakaan näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa. Sen sijaan opettaja voi hyödyntää tekoälyä oppilaiden edistymisen seurannassa, oppimisvaikeuksien tukemisessa ja henkilökohtaisessa ohjauksessa.