Data on pilvessä

Pilvipalveluja markkinoidaan tehokkaina ja turvallisina ratkaisuina niin yrityksille, julkiselle sektorille kuin yksityishenkilöillekin. Pilvi vertauskuvana eli metaforana datan tallentamisen paikasta häivyttää datan tallentamisen aineellisuuden ja paikallisuuden eli sen, että data sijaitsee lopulta aina jossakin fyysisessä datakeskuksessa, joka sijaitsee jossakin maassa. Samalla pilvipuhe on häivyttänyt datan tallentamiseen ja datakeskuksiin kytkeytyviä yhteiskunnallisia kysymyksiä ja poliittisia valintoja.

Näiden ”pilvien” vesihöyryä suurempi aineellisuus konkretisoituu uutisissa, joissa kerrotaan siitä, miten tunnetut globaalit datajätit, kuten Google, Meta ja Microsoft, ovat ”investoineet Suomeen” eli rakentaneet datakeskuksia ja suunnittelevat uusia.

Uutisten kuvaukset datakeskuksille varatuista rakennuksista ja maa-alueista havainnollistavat datan tallentamisen ja laskennan vaatimia resursseja. Keskuksia on perustettu muun muassa tehdasrakennuksiin, joissa metsäteollisuus on lakkauttanut toimintansa. Esimerkiksi Google osti Stora Enson lakkauttaman Summan paperitehtaan Haminasta vuonna 2009 ja perusti siihen jo useaan otteeseen laajennetun datakeskuksen. Vuonna 2024 Google osti

Kajaanista yli 1 400 hehtaaria maata suunnitteilla olevalle datakeskuskokonaisuudelle.

Pilvipuhe on viime aikoihin saakka häivyttänyt myös sen, että datan tallentaminen, sekä erityisesti sen käsittely ja laskenta, kuluttavat luonnonvaroja ja vaativat valtavasti energiaa.⁷ Esimerkiksi Irlannissa, jonne datakeskuksia on perustettu nopealla tahdilla, energian kulutus on noussut vuodesta 2015 vuoteen 2023 neljänneksellä, ja datakeskukset käyttävät viidesosan kaikesta energiasta. Lisäksi datakeskukset ovat vaarantaneet sähköverkon kestävyyden, koska niiden aiheuttama kuormitus on niin suurta. Datakeskusten rakentaminen voi siis vaikuttaa koko yhteiskunnan keskeisiin infrastruktuureihin.

Myös Suomessa tutkijat ovat ennustaneet energiankulutuksen kasvavan voimakkaasti datakeskusten vuoksi. Jotkut tutkijat ovat myös kritisoineet vihreästi tuotetun energian myymistä datakeskuksia perustaville digijäteille, koska myös vihreän energian rakentaminen kuluttaa luonnonvaroja.

Sähkön lisäksi datakeskukset kuluttavat suuria määriä usein juomakelpoista vettä, jolla viilennetään keskusten koneita. Tästä syystä myös Suomessa sijaitsevat ja Suomeen suunnitellut datakeskukset sijaitsevat veden äärellä. Euroopassa tiheästi asutuilla alueilla datakeskuksia on myös vastustettu. Vuonna 2021 Hollannissa esimerkiksi rajoitettiin maanviljelijöiden vedenkäyttöä vesipulan vuoksi samalla, kun Microsoftin datakeskuksen veden kulutus kasvoi. Jotkut Hollannin kunnat ovatkin laittaneet uusien datakeskusten rakentamisen tauolle.

Kun datan tallentamista aletaan tarkastella aineellisena ilmiönä, sen suurvalta- ja geopoliittiset kytkökset tulevat näkyville. Esimerkkinä tästä toimii Nebiuksen eli entisen Yandexin omistama Mäntsälän datakeskus, jossa Ukrainan sodan ja Venäjän talouspakotteiden jälkeen on yritysjärjestelyillä pyritty irrottautumaan kytköksistä Venäjään.

Koska data sijaitsee maanpinnalla suurissa, valtavasti energiaa kuluttavissa keskuksissa, olisi yksinkertaisinta ja totuudenmukaisinta puhua pilven sijaan datakeskuksista, joihin tallennettua dataa käytetään verkon kautta etänä. Tällaisen konkreettisen puhetavan myötä olisi helpompi puntaroida datan tallentamiseen liittyviä yhteiskunnallisia kysymyksiä eikä kehystää niitä vain innovaatiotoimintana ja talouskasvua ruokkivina investointeina.