Tekoälyn käyttö heikentää ajattelutaitoja

Cogito, ergo sum eli ”ajattelen, siis olen” totesi ranskalainen filosofi ja rationalisti René Descartes jo 1600-luvulla pohtiessaan aistien merkitystä suhteessa olemassaoloon. Ajatteluun olennaisesti kuuluva omien aistihavaintojen epäily on siis edellytys mielen ja myös ihmisen tietoisuudelle omasta olemassaolostaan. Ajatteleva, itsestään tietoiseksi tuleva ihminen pyrkii oppimaan uutta itsestään sekä ympäristöstään ja oppiessaan uutta samalla harjaannuttaa myös omia ajattelutaitojaan. Ajattelutaidot pitävät sisällään kognitiivisia taitoja, kuten tiedonkäsittelyn ja ongelmanratkaisun, sekä metakognitiivisia taitoja eli omien ja muiden ihmisten kognitiivisten toimintojen tiedostamista ja itsesäätelyä.

Kansallisten PISA-tulosten tuntuva lasku viime vuosina on kiinnittänyt huomion nuorempiin sukupolviin ja yhä kasvaviin oppimisvaikeuksiin. Samalla huolta on aiheuttanut ajattelutaitojen heikentyminen, ja syyttävä katse on kääntynyt kohti yhteiskunnan digitalisaatiota ja sen yksilöitä passivoivaa vaikutusta. Digitalisaatio, kuten vaikkapa taskulaskin, saattaa harjoittelun vähentyessä heikentää ihmisten kykyä suorittaa tiettyjä kognitiivisia tehtäviä, kuten päässälaskua. Samaan tapaan jo kirjoitustaidon kehittyminen on aikoinaan vähentänyt tarvetta muistaa asioita ulkoa, kun tärkeät tiedot on pystytty kirjaamaan ja dokumentoimaan tulevaa tarvetta varten. Myös fyysisen työn suorituskyky on ajan myötä heikentynyt sitä helpottavien koneiden hyödyntämisen kautta. Toisaalta kaikki nämä teknologiset apuvälineet kuitenkin mahdollistavat entistä tehokkaamman ja usein mielekkäämmän työskentelyn.

Generatiivisten tekoälyjärjestelmien kehityksessä tapahtuneet läpimurrot, kuten uudet tehokkaat kielimallit, ovat luoneet uudenlaisia teknologisia mahdollisuuksia, joiden käyttöönotto on edennyt nopeasti ja kiihdyttänyt samalla myös huolta ajattelutaitojen heikentymisestä niin koulumaailmassa kuin asiantuntijatyössäkin. Tekoälyn käytön vaikutusten arviointi asiantuntijatyön osalta on vasta alussa, mutta koulumaailmassa tapahtuvaa tekoälyn hyödyntämistä on hyvä pohtia yleinen oppimistason kehityskulku huomioiden. Oppimisvaikeudet ja koulumenestyksen lasku ovat huolestuttavia ilmiöitä ajassa, mutta kertovat myös oppimisympäristössä tapahtuneista muutoksista ja tarpeesta muokata oppimisen käytäntöjä vastaamaan nykymaailman tarpeita.⁴

Tekoälyn käyttöönoton myötä nousee tarve myös uusille ajattelutavoille, joissa teknologian käyttö ja sen hyödyntäminen ovat keskeisellä sijalla. Tekoälyn käyttöön kouluissa ja asiantuntijatyössä tarvitaan uudenlaisia valmiuksia eli uusia ajattelun tapoja. Miten navigoida sosiaalisen median maailmassa, jossa algoritmit ohjaavat kulkua, miten erottaa oikea tieto väärästä, miten suodattaa ja omaksua alati muuttuvaa tietoa ja ymmärtää uusia ilmiöitä? Jatkuva tietotulva haastaa ajattelun taitoja, ja nopeat muutokset ajassa luovat epävarmuutta ja uupumusta.

Kuten fyysisen työn korvaavat koneet ja ajattelua helpottavat teknologiat ovat asettuneet osaksi arkista maailmankuvaa, myös tekoälyteknologioiden voidaan ajatella löytävän ajan myötä paikkansa ja tarkoituksensa osana yhteiskunnan toimintoja. Yksi keskeinen osa ajattelutaitoja on ongelmanratkaisu, ja tekoälyn käyttöön liittyvät ongelmat haastavat miettimään vaihtoehtoisia tapoja ajatella ja olla olemassa. On vain pidettävä huolta, että harkitsemme tarkoin, mitä tehtäviä ja päätöksiä todella haluamme automatisoida ja missä tehtävissä haluamme jatkossakin soveltaa omaa inhimillistä harkintaamme. Kun puuhastelemme arjen toimintojen parissa, meidät erottaa omia toimintojaan suorittavista koneista ja teknologisista järjestelmistä kykymme tiedostaa ja säädellä omaa ajatteluamme, ja mielen toimintojen kautta myös kykymme tiedostaa olevamme olemassa.